Choo'on ja sokuon

Sokuon - arkikielenkäytössä tuttavallisesti "chiisai tsu" eli pikku-tsu - on kanakirjoituksen ainoa tapa merkitä muita kaksoiskonsonantteja kuin nn:ää (koska n on ainoa yksittäinen konsonantti). Se on normaalia pienikokoisempi tsu-kana, joka lisätään tekstiin kahdennettavaa konsonantin edelle.

(Sokuon ei kieliopillisesti oikeastaan merkitse pitkää konsonanttia vaan konsonanttia edeltävää taukoa, mutta siten se kuitenkin lausutaan.)

っ / ッ

Esimerkkejä:

あっさり

assari

ケチャップ

kechappu



Choo'on puolestaan on pitkä vokaali, joka merkitään viivalla. Toisin kuin sokuon tämä viiva - choo'onpu - merkitään pidennettävän vokaalin jälkeen. Jos teksti kirjoitetaan vaakasuoraan on choo'onpu vaakasuorassa, jos taas pystysuoraan on sekin tietysti pystysuuntainen.

Choo'onia käytetään lähes yksinomaan katakanakirjoituksessa; hiraganoilla sitä näkee lähinnä ravintolakylteissä (らーめん, "raamen"). Hiraganakirjoituksessa pitkät vokaalit syntyvät normaalista kanankäytöstä, kuten おかあさん ("o-ka-a-sa-n") ja おねえちゃん ("o-ne-e-cha-n").

Poikkeuksen muodostavat sellaiset ou- ja ei-äänteet, jotka muodustuvat yksittäisen kanjin lukutavasta; esimerkiksi 学校 (がっこう, ga/kko-u) ja 先生 (せんせい, se-n/se-i). Näissä o ja e ääntyvät pitkinä: gakkoo ja sensee. Näin ollen vaikka 相撲 (すもう) kirjoitetaankin periaatteessa "su/mo-u" ja 東京 (とうきょう) "to-u/kyo-u" ne lausutaan kuitenkin "sumoo" ja "tookyoo." Mikäli ou- tai ei-äänne puolestaan muodostuu kahden eri kanjin lukutavoista, kuten sanassa 小売り (こうり, ko/u/ri), se äännetään normaalina.

Monilla englanninpuhujilla, etenkin fanikääntäjillä, on usein tapana kirjoittaa romanisoidussa tekstissä pitkät o-äänteet ou:na oikeamman lausumistavan välittämiseksi, koska englannissa pitkää oo ääntyy uuna (esimerkiksi sanassa "moose.") Toinen vaihtoehto on käyttää makroneita pitkien vokaalien ilmaisemiseen, jolloin edellämainitut sanat kirjoitetaan "sumō" ja "tōkyō." Romanisoitaessa tekstiä suomalaisille lukijoille on kuitenkin parempi käyttää oo-muotoa, koska se kuvaa suomalaisille paremmin sanan oikeaa ääntämistapaa - ellei sana ole jo vakiintunut, kuten sensei, sumo ja Tokio ovat.

Esimerkkejä:

カレー

karee

curry

コーヒー

koohii

kahvi

インターネット

intaanetto

Internet

セーヌ

seenu

Seine



Näiden lisäksi on olemassa muutamia muitakin kahdennusmerkkejä (kurikaeshi), jotka ovat kuitenkin paljon harvinaisempia.

Kanjinkahdennusmerkki 々 on näistä yleisin; nimensä mukaisesti se kahdentaa edellisen kanjin. Näin esimerkiksi kanji 時 (toki, "aika") muuttuu kanjiksi 時々 (tokidoki, "silloin tällöin") ja kanji 人 (hito, "ihminen") kanjiksi 人々 (hitobito, "kansa"). Pystysuuntaisessa kirjoituksessa kanjinkahdennusmerkki kirjoitetaan 〻, joskin sen käyttö on nykyään lähes olematonta.

Kanoilla on kaksi erillistä kahdennusmerkkiä: hiraganoille ゝ, katakanoille ヽ. Näitä näkee kuitenkin nykyään lähes pelkästään käsinkirjoitetuissa teksteissä ja nimissä, kuten さゝき (Sasaki) ja おゝの (Oono). Dakutenillinen kahdennusmerkki tekee jälkimmäisestä kanasta dakuonin: みすゞ (Misuzu).

On olemassa myös arkaainen useamman kanan tuplaava kahdennusmerkki, joka kahdensi koko edeltävän sanan. Se oli kahden kanan korkuinen, ja sitä käytettiin vain pystysuuntaisessa kirjoituksessa. Kuva täällä.

Kanojen käyttö :

Hiraganat :

Katakanat :

Muuta :