Kanajärjestelmä

Japanin kirjoittamiseen käytetään kolmea merkistöjärjestelmää. Hiraganat (ひらがな) ja katakanat (カタカナ) ovat latinalaisten aakkosten tapaan foneettisia kirjoitustapoja, kanjit (漢字) puolestaan ovat monimutkaisempia merkkejä jotka ovat jokainen oma käsitteensä. Merkistöjä käytetään sekaisin, ei rinnakkaisina järjestelminä.

Japania voidaan kirjoittaa niin perinteiseen tapaan pystysuuntaisesti kuin vaakasuuntaisestikin. Pystysuuntainen teksti etenee aina oikealta vasemmalle, vaakasuuntaan kirjoitettu taas aina länsimaiseen tapaan vasemmalta oikealle.

Nykyjapanissa kanjeilla muodostetaan sanavartalo, hiraganoilla taas taivutuspäätteet (okurigana), kohteliaisuuspäätteet, pikkusanat sekä sellaiset sanat joille joko ei ole kanjeja tai ne ovat obskuureja. Katakanoja käytetään lähes yksinomaan ulkomaisissa lainasanoissa sekä mangassa ääniefekteissä ja "mekaanisen" kuuloisessa puheessa.

ラジオきます。
Watashi wa yoru rajio o kikimasu.
Minä kuuntelen illalla radiota.

Kanjit ovat kiinasta lainattu merkistöjärjestelmä, joka saapui Japaniin 400-600-luvuilla.

Virallisia tekstejä kirjoitettiin 500 vuoden ajan kiinaksi, mutta varhaisin tapa käyttää kanjeja myös japanin kirjoittamiseen oli lainata vain niiden äänneasua ja jättää yleensä niiden merkitys huomiotta. Tämä kirjoitustapa, man'yoogana, oli käytössä vuosisatoja - joskin sitä käytettiin lähinnä runoissa. Koska kanjeja on tuhansia mutta japanin kielessä vain muutamia kymmeniä äänteitä oli mahdollista kirjoittaa sama lause täysin erilaisin kanjein; valinnan saattoi tehdä täysin esteettiseltä pohjalta.

Ennen pitkää kanjeja alettiin hiljalleen yksinkertaistaa kirjoittamisen helpottamiseksi; monin paikoin mallia otettiin Kiinassa jo aiemmin syntyneistä yksinkertaistetuista versioista. Mutta koska eri kirjoittajat yksinkertaistivat eri tavalla ja perustivat lisäksi merkkinsä usein kokonaan eri kanjeihin syntyi jokaista äännettä vastaamaan useita erilaisia hiraganavariantteja.

Nykyisenkaltainen hiraganajärjestelmä syntyi vasta vuonna 1900, jolloin kirjoitusjärjestelmää standardoitaessa päätettiin yhdelle äänteelle yksi virallinen hiragana. Virallisten hiraganojen ulkopuolelle jääneitä variantteja kutsutaan nimellä hentaiganat, ja niitä näkee nykyään lähinnä perinteitä vaalivissa yhteyksissä - kuten budo- ja ikebanakoulujen todistuksissa ja ravintoloiden nimissä.

Katakanat puolestaan syntyivät 800-luvulla alun perin eräänlaisena kanjikirjoituksen pikakirjoitusmuotona - esimerkiksi カ oli alun perin kanjin 加 vasen puolisko. Nämä kolme kirjoitusjärjestelmää elivät pitkään rinnakkaisina järjestelminä - siinä missä kanjeja ja katakanoja pidettiin sivistyneinä kirjoitustapoina saivat hiraganat suosiota naisten (jotka usein olivat vähemmän koulutettuja) keskuudessa. Japanin ensimmäiset romaanit, kuten Genjin tarina, kirjoitettiinkin alun perin joko lähes tai kokonaan hiraganoin.

Ennen pitkää myös miehet alkoivat kirjoittaa romaaneja ja kirjeitä hiraganoin, mutta kaksi muuta kirjoitustapaa pysyivät virallisten tekstien kirjoitustapoina vuosisatoja. Kirjoitusjärjestelmät sekoittuivat lopulta toisiinsa nykyisenkaltaiseksi sekajärjestelmäksi, mutta vielä toiseen maailmansotaan asti monissa virallisissa dokumenteissa käytettiin sanapäätteiden kirjoittamiseen katakanoja hiraganojen sijaan.

わたしはよるらじおをききます。
ワタシハヨルラジオヲキキマス。

Yllä oleva esimerkkilause kirjoitettuna sekä vain hiraganoilla että vain katakanoilla.
Japanissa ei käytetä sanavälejä, joten tällainen teksti on lähes käsittämätöntä.

Hiraganat ovat ulkoasultaan pyöreämuotoisia, katakanat taas kulmikkaita. Kumpiakin on 46, ja lisäksi niistä voidaan muodostaa soinnillisia versioita ja yhdistelmätavuja. Nämä kattavat kaikki japanin kielessä käytetyt äänteet.

Kanajärjestelmän pitkän ja mutkikkaan historian vuoksi osa samaa äännettä kuvaavista hiraganoista ja katakanoista muistuttaa toisiaan, osa taas ei. Osalla niistä on juuret samassa kanjissa, osalla puolestaan täysin eri kanjeissa.

Tämän sivun esimerkkilause sisältää kaksi kolmesta tärkeimmästä poikkeuksesta kanojen lausumisessa: partikkeleina käytettynä , ja nimittäin lausutaan wa, o ja e eikä ha, wo ja he. Ne jäivät toisen maailmansodan jälkeisen kielioppiuudistuksen ulkopuolelle, joten niiden kirjoitetut muodot on pidetty samoina, vaikka ääntämistapa alkoikin muuttua nykyiselleen jo 1200-1400-luvuilla.

Merkkien määrä voi tuntua tällä hetkellä ylitsepääsemättömältä, mutta alkuunpääsemisen jälkeen vaikeuden tunne helpottuu huomattavasti. Aloita ensimmäisestä oppitunnista ja jatka omaan tahtiin!

Kanojen käyttö :

Hiraganat :

Katakanat :

Muuta :