Sananen kanjeista

Kanjit (漢字) ovat alkujaan Kiinasta peräisin olevia kirjoitusmerkkejä, joista jokainen merkitsee yhtä tai useampaa käsitettä.

Kanjeja on kymmeniä tuhansia, mutta suurin osa niistä on arkaaisia ja/tai obskuureja. Realistisesti on mahdollista törmätä noin 5000-6000 kanjiin, joskin suurinta osaa niistä käytetään vain nimissä; arkikielenkäytössä pärjää kahdella-kolmellatuhannella.

Kanjeista voidaan myös muodostaa yhdyssanoja, jukugo. Suurin osa näistä on luotu "normaaliin" tapaan, kuten sanassa 大学 (daigaku, yliopisto) joka koostuu kanjeista "iso" ja "koulu."

Moni yhdyssana on kuitenkin luotu muinaista man'yooganajärjestelmää muistuttavalla tavalla jossa lainataan sanaa varten vain kanjien äänneasu: tätä kutsutaan nimellä ateji. Joskus kanjit on valittu niin että ne ovat loogisia sanan merkityksen kannalta, mutta useinkaan ei.

寿司 sushi
寿 - elinkaari
司 - virasto
sushi

倶楽部 kurabu
倶 - yhdessä
楽 - hauska
部 - osasto
kerho

炉裏魂 rorikon
炉 - tulisija
裏 - kääntöpuoli
魂 - henki, sisu
pedofiili

(Viimeisin on 2ch:n omaa salakieltä.)

Japanin kielessä kanjeilla yleensä kaksi lukutapaa: yksittäin luettaessa käytetty japanilainen lukutapa kun-yomi sekä yhdyssanoissa käytetty vanha kiinalainen lukutapa on-yomi. Esimerkiksi "veden" kanji 水 luetaan yksittäin mizu, mutta yhdyssanoissa sui (kuten sanassa 水銀, suigin - elohopea).

Monella kanjilla on useampia erilaisia kun-yomeja ja on-yomeja (esimerkiksi 日本 (Japani) voidaan lausua sekä nihon että nippon). Tämän lisäksi monella kanjilla on myös vain henkilönnimissä käytettäviä lukutapoja, nanori.

Kanjien opettelemisessa suurin kompastuskivi ei kuitenkaan ole niiden lukutavat - se ei juurikaan poikkea muiden kielten sanaston opettelusta. Suurin ongelma on itse kanjien ulkoasujen muistaminen.

Japanilainen tapa

Mikäli opettajasi on japanilainen - ja vaikkei olisikaan - hän todennäköisesti tulee käskemään sinua muistamaan kanjit ulkoa kertaamalla niiden vetoja äärettömyyksiin, koska hänkin on ne niin aikoinaan opetellut. Tämän idea on kirjoittaa kanjeja kunnes ne siirtyvät lihasmuistin kautta pitkäkestoiseen muistiin.

Menetelmänä tällainen "hauki on kala" -jankkaaminen on kuitenkin yhtä järkevä kuin länsimaisten sanojen opetteleminen ulkoa ennen länsimaisten aakkosten opettelua - pelkkinä viivarykelminä. Se on kaukana tehokkaimmasta mahdollisesta tavasta oppia - kuten japanilainen koulujärjestelmä muutenkin, joka tunnetusti on ankara ja rankka mutta tehoton. Muunlaisen opiskelutavan puolesta puhuu jo sekin, että ulkomaalaisen on täysin mahdollista oppia kaikki 2136 lukiotason kanjia vuodessa tai kahdessa - japanilaisella menetelmällä se kestää koko peruskoulun ja lukion ajan.

Alla on kahdeksan kanjia. Niistä ylemmät opetetaan ala-asteen toisella luokalla, alemmat yläasteella.

曜 線 鳴 算

乙 了 丈 勺

Ei vaikuta kauhean järkevältä, eihän? Syy tähän on se, että ylemmillä kanjeilla on hyvin helpot ja yksiselitteiset merkitykset, ja ne ovat myös yleisiä ja paljon käytettyjä. Alemmat kanjit ovat yksinkertaisempia ulkoasultaan, mutta monimutkaisempia ja moniselitteisempiä merkitykseltään.

Sinä et kuitenkaan todennäköisesti ole enää ala-asteella, etkä myöskään varmaankaan haluaisi käyttää kahtatoista vuotta kanjien opetteluun.

Gaijinille sopiva tapa

Jos olet käynyt tämän sivuston kokonaan lävitse olet opetellut yhteensä 92 hiraganaa ja katakanaa. Olet käyttänyt niiden opetteluun muistisääntöjä, jotka auttavat sinua yhdistämään kanan ulkoasun sen äänneasuun. Urakan helpottamiseksi samannäköisten vetojen on näissä muistisäännöissä päätetty tarkoittavan samoja asioita - käärmettä, tikaria, miekkaa, seitsemää kääpiötä.

Kanjien merkitykset voi opetella samalla tavalla. Se on itse asiassa jopa helpompaa, koska konkreettisen merkityksen muistaminen kanjin osasten pohjalta on monesti yksinkertaisempaa kuin abstraktin äänteen muistaminen.

Tämän menetelmän keksi professori James W. Heisig saavuttuaan Japaniin vuonna 1978 ja alettuaan itseopiskella kanjeja. Hän oli silloin 31-vuotias, ja - käyttäen aikaa 10 tuntia päivässä - opetteli kaikkien silloiseen lukiotasoon kuuluvien 1875 kanjin merkitykset alle kuukaudessa.

Heisig tajusi että kanjit on helppo jakaa pienimpiin osasiinsa, primitiiveihin, ja antaa jokaiselle kanjista toiseen toistuvalle primitiiville helposti muistettava nimi: esimerkiksi kanji 消 (sammuttaa) koostuu vasemmalla olevasta "vedestä" ja oikealla olevasta "kynttilästä" (肖). Kynttilän puolestaan muodostavat "pieni" (小) ja "kuu" (月). Ideana on luoda primitiivien pohjalta niin selkeä visuaalinen mielikuva, että kanjin merkitys tulee siitä mieleen automaattisesti.

Kanjit on nimittäin rakennettu primitiiveistä samaan tapaan kuin länsimaiset sanat kirjaimista - ja eihän kukaan länsimaisin aakkosin kirjoitettuja sanojakaan pyydä opettelemaan lihasmuistiin kertaamalla, eihän? Primitiivien merkitys on tietysti vuosituhansien kuluessa karannut kauas alkuperäisistä, eikä monenkaan kanjin primitiiveissä ole nykyään enää mitään järkeä kanjin merkityksen kannalta - mutta niiden käyttäminen apuna on silti lihas- tai näkömuistiin luottamista parempi tapa. Kanjeja on tuhansia, mutta primitiivejä vain hieman yli 200.

Ainoa ongelma tässä menetelmässä on se, että kaikki kanjit voivat itsekin toimia primitiiveinä jonkun monimutkaisemman kanjin sisällä, ja Heisig antoi muistamisen helpottamiseksi käytännössä kaikille primitiiveille eri nimen kuin mikä niiden oikea merkitys on itsenäisenä kanjinaan käytettynä. Esimerkiksi 肖 on itsenäisenä kanjinaan "yhdennäköisyys", ei suinkaan kynttilä. Tosipaikan tullen pitää siis muistaa kumpi merkityksistä nyt olikaan "oikea" ja kumpi pelkkä helpon muistettavuuden vuoksi keksitty primitiivilempinimi.

Lisäksi monet primitiivit muuttuvat varsin erimuotoisiksi sen mukaan ovatko ne itsenäisinä kanjeinaan vai toisen kanjin osina - kuten ylläolevan esimerkin "vesi", joka alussa mainittuun tapaan kirjoitetaan omana kanjinaan 水. Puhumattakaan siitä, että ne voivat olla erimuotoisia myös sen mukaan missä päin kanjia ne sijaitsevat.

(肖 on itse asiassa helpoimmasta päästä - sen muistisäännöksi käy vaikkapa "yöperhosten mielestä kynttilä muistuttaa pientä kuuta.")

Esimerkkejä

Toisaalta, monissa kanjeissa tuhansia vuosia vanha kuvakirjoituslogiikka näkyy vielä taustalla - etenkin niissä, joiden primitiivien nimet ovat enimmäkseen samat kuin niiden oikeat merkityksetkin. Kuten vaikkapa näissä:

perhonen
蝶 = 虫 世 木 ötökkä - sukupolvi - puu

lumi
雪 = 雨 sade - luuta

metsä
森 = 木 木 木 puu - puu - puu

syksy
秋 = 禾 火 vehnä - tuli
禾 = 木 ノ puu - pisara

moittia
警 = 敬 言 kunnioitus - sanoa
敬 = 句 攵 kukka - fraasi - orjapiiskuri
句 = 口 suu - sidottu

Japanilaiset eivät tunne primitiivejä, koska kanjeja ei Japanissa opeteta näin - heille riittää että he tietävät kunkin kanjin radikaalin eli bushun (部首), jotka ovat suppeampi versio primitiiveistä ja joiden mukaan kanjit on järjestetty sanakirjoihin. (Niihin paperisiin.)

Niinpä japanilainen saattaisi sanoa että alla olevassa kanjissa "lämpö" on vain yksi primitiivi, 日:

浮 採 抜 緩 援 媛

...Ja kun huomauttaisit siihen että kyllähän nuo oikean reunankin vedot esiintyvät monessa muussakin kanjissa, ja että 友 ("ystävä") on jopa oma itsenäinen kanjinsa, hän todennäköisesti sanoisi "joo, mutta eivät ne silti ole primitiivejä." Tässä hän olisi kuitenkin väärässä; hän ei vain tiedä että ne ovat, koska hänen ei ole ikinä tarvinnut osata niitä. Perinteisesti muut primitiivit kuin radikaalit ovat kiinnostaneet lähinnä kielitieteilijöitä.

Esimerkiksi yllä oleva "lämpö" voidaan jakaa kahtia, "auringoksi"" (日) ja oikealla oleviksi "muuttaviksi sorsiksi." Muuttavat sorsat voidaan jakaa kahtia yläpuolen "linnunkynsiin" ja alapuolen "ystävään" (友). Ja ystävä puolestaan voidaan jakaa edelleen "haaroihin" (alapuoli) ja "vierelläoloon" (yläpuoli.)

Idea on oppia kanjeja yksinkertaisemmista vaikeimpaan, jolloin tunnet jo kanjin kaikki osat eri yhteyksistä kun kohtaat sen ensimmäistä kertaa. Tällöin kanjin jokaista viivaa ei tarvitse muistaa yhtenä yksikkönä, vaan voit sen nähdessäsi vain ajatella vaikkapa "sorsat muuttavat talveksi etelän lämpöön, jossa paistaa aurinko."

Alkuun pääseminen

Hanki Heisigin kirjat Remembering the Kanji 1 ja Remembering the Kanji 2 - niistä ensimmäinen opettaa sinulle kanjien merkitykset, toinen puolestaan lukutavat. Tämän 276 ensimmäistä kanjia sisältävän näytteen lisäksi niistä ajelehtii netissä myös täydellisiä PDF-versioita, jos olet köyhä. Heisigin menetelmää muistuttavaa tapaa käyttää myös Kanjidamage-sivusto.

Päästyäsi alkuun tee kuten kanojenkin kanssa - kertaa. Jos teit aiemmin kuten neuvoin ja asensit Ankin tai Mnemosynen voit nyt vain luoda uuden pakan kanjeille ja alkaa luoda siihen kortteja. (Valmiitakin Heisig-pakkoja löytyy, mutta on kätevämpää luoda oma jo suomenkielisyydenkin vuoksi.) Copypastekelpoinen kanjilista löytyy mm. täältä, muiden kanjinopettelijoiden omia muistisääntöjä taas löytyy Reviewing the Kanji -sivustolta. Jos olet epävarma jonkun kanjin merkityksestä voit tarkistaa sen vaihtoehtoiset merkitykset vaikkapa Bisqwitin tai Nihongoresourcesin kanjihausta. Jos käytät Firefoxia asenna rikaichan, jos taas Chromea, rikaikun.

Tulet huomaamaan, että oppikirjojen kanjinoppimismenetelmien korvaaminen Heisigin opeilla tulee tekemään japanin selättämisestä paljon hauskempaa. Sen jälkeen ongelmana tulee olemaan vain itse kielen hallitseminen!

Kanojen käyttö :

Hiraganat :

Katakanat :

Muuta :